"no one's gonna love you like I do" - mörkö

Heippa, pitkästä aikaa..
Mistä jälleen kerran aloittaisin? Joulusta? Syömisestä? Ahdistuksesta? Ihmissuhteista? Koulusta?
Kaikki on niin sekaisin etten itsekkään tiedä. Koko syksy valui täysin ohi ja luulen että talvelle käy samoin. Olen elänyt aivan eri maailmassa ja kaikki on vaan päässyt katoamaan tavalla tai toisella. Paitsi mörkö.

Tänään 2pv syömättä, vähintään viikon aion olla syömättä yhtikäs mitään. Miksi? Koska se nyt vain on niin mahtava fiilis kun tietää ettei mahassa (tai missään muuallakaan) lillu mitään ylimääräistä. Vanhemmat? Eipä ne asiaa näköjään mieti. Mikä on mielestäni (tottakai) hyvä asia! Viime viikolla 3päivää syömättä koska ilmeisesti saan siitä jotain ihme kikkejä. Ahdistaa tuo tuleva joulu.. Silloin ei mistään muusta puhutakkaan ku ruuasta. Kinkkua, laatikoita, suklaata, pipareita... Lista on loputon. En varmasti aio tunkea mitään noista rasva- ja sokeriklönteistä naamaan. Hieman pelottaa jos mummini tulee kylään sillä hän jos kukaan kokkaa niin että ruokaa jää vielä seuraavaksi jouluksikin. "Kaikki syömään!".
Vitut.

Ihmissuhteet on tavallaan hyvin, tavallaan huonosti. En osaa selittää, tuntuu oudolle. A;ta näen aina välillä ja B;tä & C;tä joka päivä. B on siis taas kanssani. Jotenkin en jaksa, mutten aio selittää hänelle niin monimutkaista asiaa, johtaa ainoastaan riitaan jota en todellakaan halua kokea. 
Koulusta en edes viitsi aloittaa.. Sillä en siellä ole oiken käynyt, ainakaan kunnolla.
Olisipa jo joululoma niin pääsisi vähän lataamaan akkuja (tai sitten ei, muttei tarvitsisi herätä kuudelta joka aamu). Ahdistaa vaan niin paljon se lomakin, koska B haluaa minut heille = pakko syödä edes vähän. En halua. 
Ainoa hyvä asia on se että lunta ei ole senttiäkään maassa! Whoa.

"So at night before I sleep, I look in the mirror
 The mirror grows lips and it whispers come nearer

My Darling, I don't ever want you to leave me
My Darling, you and me were meant to be together
My Darling, And if I cannot have you, no one can, you're my
My Darling, cause I possess your soul, your mind, your heart and your body"

Eminem - My Darling

If this is life, i'll say goodbye

Let me go.

Déjà vu

En vaivaudu edes sanomaan sitä. 
Eiku sanon kuitenkin. Anteeksi jälleen kerran.
En edes tiedä mistä aloittaisin.. Varmaan alusta? 


Koulu
05:45 herätys, kotona 16:00, ei ollut ikävä.
Tunnit samaa paskaa kuten aina ennenkin, ei niillä jaksa edes käydä.
Tiedän että mun pitäis panostaa tähän vuoteen muttei oiken innosta. Toisin sanoen,
motivaation puute. Onneksi olen kipeä niin saan maata kotona eikä tarvitse katso noiden tyhmien
ihmisten naamoja. Ei jaksa enään sitä tekohymyä.

Laihtuminen
Alku oli kankea ja vaikea, nyt sujuu ja olen siitä iloinen. Tiedän että käyn säästöliekillä juuri nyt, koska ei ole ollut edes halua syödä eli en siis ole syönyt. Ihana tunne ♥

Ihmissuhteet  
Menny ihan kivasti jos laskee pois pari asiaa. A;lle puhuin viimeksi tänään, ensin syytin häntä kaikenlaisesta (mikä osoittautui aivan aiheettomaksi) ja lopulta asiat sovittiin ja no nyt asiat ovat taas niinku ennen, eli en tiedä että ovatko ne hyvin vai huonosti. D on vain hyvä frendi nykyään. 

I woulda did anything for you
To show you how much I adored you
But it's over now, it's too late to save our love
Just promise me you'll think of me everytime you look up in the sky and see a star

Joo, blogiin en ole päässyt kirjoittelemaan koska; A) kone on korjattavana (mahtavaa..) B) en ole ollut kotona paljoakaan. Jättimäinen anteeksipyyntö siitä! Kuulumisia on itseasiassa aika turha kirjoittaa koska ne ovat aika samanlaiset kuin ennen, mutta kerron kuitenkin.

Heinäkuu meni ihan mukavissa merkeissä, laihduin jopa yhdessä vaiheessa ihan mukavasti, minkä takia leijuin pilvissä KUNNES ahmin, oksensin ja suutuin. Welcome to my life, right?

En paljoa mitään erikoista puuhaillut, kavereiden kanssa ja yksikseni kotona. Rakastan sitä tunnetta kun tulee kotiin sen jälkeen kun on ollut matkalla about 9pv ja pääsee nukkumaan omaan sänkyyn ♥

Elokuu on mennyt ihan normaalisit, eli ei mitään kovin "normaalista" elämästä poikkeavaa..

Koulut alkaa ja se stressi.. en jaksa. Ei huvita ollenkaan raahautua minnekkään siihen aikaan milloin normaalisti menisin nukkumaan, what went wrong?

Kesäloma meni liian nopeasti, A;ta olen nähnyt 2 kertaa koko loman aikana, mutta puhunut kyllä, miss you. Näemmekin varmaan tässä kohta pian. Can't wait!

Tänään päätin että ostan kotiin kaikkea mättöä, ahmin ne ja oksennan (ei kuitenkaan yli 1500kcl vaikka mätöistä kyse). Sitten alkaa ihan kunnon pienentyminen, koska nyt motivaatio on suuri ja en aio pilata sitä millään. Ihanaaaa loppukesää teille!♥
(Onkohan se yhdyssana.. no anyway)

For me it'd be nothing to say
you never had my heart
But I'd be lyin

Tear myself in two

En taaskaan ole kirjottanut pitkään aikaan. Johtuen siitä että olen ollut kaikkialla muualla paitsi kotona, outoa. Kaverin näkeminen (josta selitin viime postauksessa) oli mahtavaa ♥ Tunsin itseni hetkeksi normaaliksi ja pidin hauskaa, tunteella! Eipä minulla ole itseasiassa muuta kerrottavaa.. Paitsi että syömiset olivat hetken aikaa todella hyvin. Eilen sain hirveän ahmimiskohtauksen ja vihaan itseäni niin paljon sen takia. M I K S I ?  Koska olen epäonnistuja ja heikkopaska. Siksi lähden kohta lenkille kiduttamaan itseni. Olen todellakin ansainnut sen. Toivottavasti teillä menee paremmin, en ymmärrä miksi olen tällainen idiootti. Väsyttää ja ahdistaa kaikki. Ikävä ihmisiä, esim A;ta. Ehkä näen hänet kohta, uskalsin jopa ottaa yhteyttä! Nyt pitää vain toivoa parasta. Itken silmät päästäni joka kerta kun alan kunnolla miettiä niitä ns. "miedän" hetkiä jota en saa enää koskaan takaisin. Kaksi vuotta meni liian nopeasti. Niin tämä kesäkin, sehän on kohta ohi? Pelottavaa, en halua takaisin kouluun. Kohta on taas pimeä ja kylmä talvi, tälläkertaa ilman A;ta. Ei ketään joka piristäisi päivääsi yhdellä lausella tai katseella, tai ketään joka istuisi vierelläsi koko bussi matkan aivan hiljaa mutta silti ymmärtäväisenä. Ja asia jota tulee eniten ikävä, se yksi tietty ilme. Fuck this.

Tired and lonely still we stand
On a road to nowhere
Trapped in a world of endless days,
My engine's stalling
Body and mind are breaking down
On a road to nowhere
Destiny silent, hear no sound
As I wait forever

Farewell, I'll miss you
I'm sick of these goodbyes
'Cause it tore us apart right from the start
I miss you

You're everything to me

Tänää tai siis eilinen meni iha ok, syömisten ja kaiken muun suhteen. Voisin jopa väittää että olen iloinen.. Asian tekee vielä paremmaksi se, että kohta näen yhden parhaimmista kavereistani jota en ole nähnyt yli 8kk, cant wait! Olen hymyillyt koko päivän kaikille, äitini ihmetteli "outoa" käytöstäni ja luuli että olen kännissä.. Ei tässä talossa saa näköjään edes hymyillä. Huomasin myös että minulla todella on ikävä D;tä.. Onneksi hän on jo minun ♥ (in your face, bitch) Haluaisin viettää laatuaikaa kavereiden kanssa, mutta eiköhän kaikki ole jossain viettämäs ihanaa kesäiltaa ja minä istun yksin koneella odottamassa että yö väistyy ja että pääsen aamulenkille.. Säälittävä tapaus, en uskalla kävellä yksin pimeässä (johtaa siihen että näen ja kuulen harhoja, ja lopulta saatan saada paniikkikohtauksen). No onneksi sinne on vain tunti aikaa enää, sitten menee about 1h ja 10min kunnes olen kotona ja pääsen nukkumaan, herään ja lähden helsinkiin kaveriani vastaan (♥) Sitten ehkä keksitään jotain kivaa iltachillausta jossain, aaaa oon innoissani, pitkästä aikaa! Tätä tunnetta on ollu ikävä, sitä että tunnen onnistuneeni jossain ja se että tiedän että minulla tulee olemaan hauska viikonloppu hyvässä seurassa ja lämpimässä säässä, mahtavaa ♥

Monta kivaa kesäkaverii
koluttu miljoona terassii,
ja kokeiltu hupina, montako fisua
kannattaa kumota yhdessä illassa
Tulee pari hyvää ideaa:
nyt jos aamuun asti dokataan,
niin noin puoli seiskalta
kun aukee stadikka,
me ollaan uimassa bokserit jalassa !

 Sinä olet sellainen, ihan siinä lähellä,
olen reppuselässä,
sinä ymmärrät minua

On kuivin heinäkuu vuoden -55 jälkeen,
laulamme päivät halki
Muistanko kaiken myöhemmin? 

Sinä olet sellainen,
ole siinä lähellä, ota mua kädestä,
sinä ymmärrät minua

Failure

Syömiset päin helvettiä. Mikä mua vaivaa? Kamala stressi, juhannus ei sujunut selvinpäin. Ja se johti moneen asiaan. Ällöttävää, sisälläni saattaa kasvaa joku. Joku pieni ja viaton, samanlainen kuin pikkusiskoni. Vihaan itseäni (ei mitään uutta, eihän?), mitä ihmettä päässäni liikkui? Ei varmasti mikään, ei sekään mitään uutta ole. Ahdistaa, en pysty miettimään mitään muuta ja joka kerta tulee sama oksennusreflexi. Haluaisin sen pois minusta mutta en tiedä enää miten, en edes tiedä kasvaako joku siellä. Tuntuu vain siltä.

Ehkä jätän asian tuohon vähäksi aikaa ja kirjoitan jostain muusta? En jaksa enää.

Kohta lähden taas aamulenkille, hyvää terapiaa! 

Väsyttää ihan (suoraansanoen) vitusti. Kohta on konfirmaatio ja pelkään miltä näytän mekossani, koska olen ollut hirveän laiska paska enkä tehnyt asialle mitään. Mikä mua oikeesti vaivaa? Ennen kaikki sujui noin vain. Olin syömättä 3päivää ja seuraavat kuukaudet kului ruisleivillä ja teellä, nyt asiat on ihan toisin. Ahdistaa sekin. Tänäänkin syönyt ihan sikana kaikkea turhaa. Heti kun tulin kotiin kaverilta päässä naksahti ja löysin itseni taas ahmimassa, mistä seurasi oksentelua josta puolestaan seurasi "olenheikkopaskaenkäosaatehdämitäänoiken" fiilikset. Kaikki on mustaa, mikään ei ole koskaan hyvin vaikka voisi joskus olettaa niin. Ei, mikään ei koskaan riitä. Ei ikinä. Ei siinä vielä kaikki, minulta vietiin vaaka ja ruokavaaka. Itkin niitä huoneessani sitten puoli päivää. Ei auta enää mikään. Haluisin olla pieni, epäonnistun ja minusta tulee tosi iso. Ei, miksi ajattelen noin? Haluan asiat kuntoon, ennenkun on ihan liian myöhäistä. Haluan olla pieni, siro ja kaunis.

"Do you feel cold and lost in desperation
  you build up all the failiures all you've known
  remember all the sadness and frustration
  and let it go

  Let it go"

Im sorry, i am

Anteeksi siitä etten ole kirjoitellut pitkään aikaan. Syyt siihen ovat hirveä väsymys, epäonnistumisen tunne ja ennen kaikkea ripari. Ajattelin että riparista tulisi ihan kiva ja hauskaa vaihtelua arkeen mutta toisin kävi, tosiaan.

Siellä syötiin 5 kertaa päivässä....... Ja mietin itekseni joka aterian jälkeen "näin paljon en kyllä ainakaan syö ensi kerralla" mutta itsekurini oli päin helvettiä, suoraan sanoen, ja lihoin nähtävästi. Joka aterian jälkeen sama "neverenough" fiilis koska en vain osaa. Vihaan peilikuvaani niin paljon että välttelen sitä suurimman osaa päivästä. Ällöttää, tunnen levinneeni about 20cm reisistä 50cm mahasta ja kaikkialta muualtakin lukuisia centtimetrejä. Tällähetkellä istun D;n luona (se kyllä nukkuu, hyvä sinäänsä) ja ahdistaa nuo kaikki ihmiset koska en tunne ketään.. Haluan pois.
Paras kaverini otti muuten yhteyttä ja asiat ovat aika normaalit välillämme taas (: 

Aino asia mikä saa minut jatkamaan. Love you!

Can't let my words betray
I won't talk, I won't talk
Words will never be the way
I won't talk, won't talk 

It's never enough
Never never enough
I'll never be what you want me to be 










Tänään en ole vielä syönyt tai juonut yli 200kcl, 300kcl to go! 
Ne kyllä mielummin juon ku että söisin. Riparin jälkeen ainoa asia mikä mielessäni pyörii on; never again.

I wish I didn't have to wonder just what you are doing now

Eilinen päivä meni ihan hyvin. Heräsin joskus ilta kahdeksalta (kesän unirytmi ♥) ja söin 3 ruokalusikallista jugurttia, ruisleivän ja banaanin. Lähdin iltalenkille yhdeltätoista ja no tässä olen. 

D pyysi että tulisin tänään heille yöksi mutta minua ei ollenkaan huvittaisi mutta en kehtaa sanoa ei koska juuri pari päivää sitten valitin siitä että minulla ei ole mitään tekemistä kesällä ja no olisi vain pitänyt olla hiljaa, kerrankin.

A;asta en ole kuullut mitään sen jälkeen kun koulut loppuivat. En pidä tästä "tietämättömyyden" tilasta ollenkaan, ja vaikka olemme ystäviä en silti uskalla soittaa ja pyytää ulos chillailemaan. Tuntuu siltä kuin minua revittäisiin kahteen suuntaan, vaikkei A minusta muuta kuin ystävää haluakkaan. En vain osaa päästää häntä menemään, vaikka kuinka yrittäisin. Tuntuu siltä että minulta viedään kaikki joka on minulle tärkeää. 

The hardest part was getting this close to you
And giving up this dream 
I built with you
A fairytale that isn't coming true








Kaverini, josta myös eilen selitin (vaikka B), pitää vieläkin etäisyyttä. Tekee mieli soittaa hänelle mutta hän ei kuitenkaan vastaisi, enkä halua vaikuttaa miltään "epätoivoiselta ex;ältä" joka yrittää kaikin keinoin saada rakastaan takisin.... Häiritsevää, en uskalla soittaa parhaalle kaverilleni? Tiedän että jos kaverini ei pian soita/tekstaa hän ei ollenkaan halua olla enään missään tekemisissä kanssani. En saa kunnolla henkeä jos mietin tuota.. Hän tietää kaiken minusta ja minä hänestä,  
ilman häntä en istuisin enää tässä. Elämäni tärkein asia jonka takia luopuisin mistä vain.

 

 I know i'm not the only one

Who will treat you like they should

What you deserve 

I want you to know that i'd die for you

I'd die for you

Been through this same thing time and time again

Inhotan itseäni. Miten on mahdollista että annan itseni tuhota kaiken minkä vuoksi olen taistellut, ainoastaan sen takia että teki mieli? Kyllä, olen L Ä S K I . Ahmin domino-keksejä, ja yksi keksi sisältää n. 70kcl.

Oksettaa ajatella. Muutenkin olen ollut erittäin läski viime päivinä, en ole edes käynyt lenkillä. Mikä minua vaivaa? Äsken kaikki oli hyvin ja luulin edistyneeni, näköjään en tarpeeksi että se innostaisi minua lopettamaan ahmimiskohtaukset. En päässyt edes oksentamaan noita ällösokerirasvasuklaa palloja pois koska kaikki olivat kotona, ihme kyllä. Huoneessani makaa jo ennestään 2 pyyhettä koska en uskalla viedä niitä alas pyykkikoriin. Heitän ne varmaan pois, niikun ennen. Muovipussit nimittäin alkavat käymään vähiin, uskokaa tai älkää.

Päättärit sujuivat ihan mukavasti rannalla istuessa pienen porukan kanssa, alkoholilla oli osuutta tapahtumaan. Häiritsee myös nuo juomat, kaloreita täynnä. Onneksi minulla niin huono viinapää että ei monta juomaa tarvita.

Minua on häirinnyt koko päivän se että paras ystäväni ei kuulemma enää jaksa minua?

Yritin tehdä asialla jotain, mutta se ei vaikuta mitenkään hänen mielipiteeseensä. On nämä ihmissuhde asiat ihania.

Toivottavasti asiat alkavat pian sujua meidän kannaltamme koska minulla tosiaan on ikävä häntä.

Ja minua häiritsee suuresti eräs poika (sanotaan vaikka D:ksi) koska hän olettaa että meillä on jotain meneillään, vaikka yritän (näköjään huonolla menestyksellä) saada hänet ymmärtämään että en osaa enkä halua seurustella. Varsinkaan kun en tunne mitään D;tä kohtaan, mutta en osaa olla "ilkeä" kenellekään. Koska jos joku sanoisi minulle suoraan että "ei" tuollaisen asian suhteen, itkisin kuukausia, that's exactly what i've been doing, kiitos Hän (vaikka A).

"Lie to ourselves

if they don't look closer then they all believe it 

Lie to everyone else
we can hold hands and we'll know that we're friend"

She's losing her mind

Ahdistaa. Kaikki päin helvettiä, taas vaihteeksi.

It's hard to let you go

Se ihana tunne kun

tulet kotiin pitkältä ilta (yö, mikä nyt onkaa..) lenkiltä ja hoidat lihasharjoitukset pois ja tiedät että et ole syönyt liikaa ♥

Mitä ihmettä, enää tää päivä + perjantai ja sitte on päättäjäiset? 
Joo o. Mihi aika katos? Luulin että oisin saanu enemmä aikaseks kyl. Pakko skarpata.
Tänään en oo kyllä mitää ihmeellistä tehny, koko päivä meni lintsaten kaverin kanssa (Y) 
Ei kovin fiksua, tiedän. No onneksi tuli käveltyä paljon, ja rahaakaa ei ollu niin paljoa et oisin edes voinut syödä mitään tikkaria suurempaa, mutta ihme kyllä ei ollut kumminkaan nälkä. Johtu varmaa kuumuudesta, mulla menee yleensä ruokahalu siitä?
Illalla kävin kaupas ja ostin jotai teetä.. "Laihduttajan paras ystävä", ajattelin kokeilla et toimiiko se niiku siinä pakkauksessa väitetää; "Laihdu normaalisti. Pitää ruokahalun poissa ja auttaa heikkoon oloon". Varmasti on täyttä kusetusta. Jos se vaik auttaa ainoastaa heikkoon oloon nii oon paremmal tuulella, mutten uskalla vielä koittaa jos joudunkin pettymään.
  
"'Cause sometimes you feel tired,
feel weak, and when you feel weak, you feel like you wanna just give up.
But you gotta search within you, you gotta find that inner strength
and just pull that shit out of you and get that motivation to not give up
and not be a quitter, no matter how bad you wanna just fall flat on your face and collapse"
- Eminem - 'till i collapse < ehkä paras lenkkibiisu jonka oon kuunnellu, ei tee mieli ees pysähtyy ton jälkee :')

PS. tervetuloa lukijat :)

i want ♥

Hukun ajatuksiin

Ahdistaa. Huomaan että olen istunut monta tuntia ainoastaan miettimässä asioita.

Esimerkiksi sitä että elämä todellakin on epäreilua ja että olen tajuttoman väsynyt itseeni.

En edes ymmärrä miksi vielä istun täällä? Kukaan ei jäisi kaipaamaan vaikka kävelisin tieheni ikuisesti. Kuulostaapa teiniltä.. Mutten yksinkertaisesti jaksa itseäni ja löllö-reisiäni. Tekee mieli oksentaa, mutten ole vielä syönyt mitään. Miksi olen näin avuton? En saa pidettyä kiinni edes Hänestä, jota rakastan niin sietämättömästi (en puhu jumalasta, näin selvennykseksi)

Apua. Kohta kaikki heräävät syömään aamupalaa. Onneksi menen nukkumaan ja herään vasta illalla. Sillä tavalla ainakin säästyn turhilta kaloreilta, mikä parantaa päivää huomattavasti. Miksiköhän? Obsession.

Nytten lähden savukkeelle ja nukkumaan, öitä teille.

"All I do is push you far away from me."

aw ♥

This routine's killing me

"I feel as if I'm running
Back to where I started
That's what's wrong with me
And I say nothing
Is everything okay?
There's something wrong with me

Never enough, never enough
Life will knock me down "

Täällä ollaan taas, takaisin samassa kidutuskierteessä.

Mutta en voi sille mitään. En anna itseni hävitä enää. Haluan tuntea luuni yhä paremmin ja näyttää kauniilta.

Paitsi että en ole tarpeeksi vahva toteuttamaan sitä, olen heikko.

Ei, tästä päivästä lähtien aion onnistua, ilman ainuttakaan poikkeusta.

Haluan kerrankin voittaa jossain  missä tiedän että minulla on mahdollisuus pärjätä.

"And now I try hard to make it
I just want to make you proud"

-

- Mandariini