D pyysi että tulisin tänään heille yöksi mutta minua ei ollenkaan huvittaisi mutta en kehtaa sanoa ei koska juuri pari päivää sitten valitin siitä että minulla ei ole mitään tekemistä kesällä ja no olisi vain pitänyt olla hiljaa, kerrankin.
A;asta en ole kuullut mitään sen jälkeen kun koulut loppuivat. En pidä tästä "tietämättömyyden" tilasta ollenkaan, ja vaikka olemme ystäviä en silti uskalla soittaa ja pyytää ulos chillailemaan. Tuntuu siltä kuin minua revittäisiin kahteen suuntaan, vaikkei A minusta muuta kuin ystävää haluakkaan. En vain osaa päästää häntä menemään, vaikka kuinka yrittäisin. Tuntuu siltä että minulta viedään kaikki joka on minulle tärkeää. 
The hardest part was getting this close to you
And giving up this dream
I built with you
A fairytale that isn't coming true
Kaverini, josta myös eilen selitin (vaikka B), pitää vieläkin etäisyyttä. Tekee mieli soittaa hänelle mutta hän ei kuitenkaan vastaisi, enkä halua vaikuttaa miltään "epätoivoiselta ex;ältä" joka yrittää kaikin keinoin saada rakastaan takisin.... Häiritsevää, en uskalla soittaa parhaalle kaverilleni? Tiedän että jos kaverini ei pian soita/tekstaa hän ei ollenkaan halua olla enään missään tekemisissä kanssani. En saa kunnolla henkeä jos mietin tuota.. Hän tietää kaiken minusta ja minä hänestä,
ilman häntä en istuisin enää tässä. Elämäni tärkein asia jonka takia luopuisin mistä vain.
I know i'm not the only one
Who will treat you like they should
What you deserve
I want you to know that i'd die for you
I'd die for you
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
make my day ♥