Tear myself in two

En taaskaan ole kirjottanut pitkään aikaan. Johtuen siitä että olen ollut kaikkialla muualla paitsi kotona, outoa. Kaverin näkeminen (josta selitin viime postauksessa) oli mahtavaa ♥ Tunsin itseni hetkeksi normaaliksi ja pidin hauskaa, tunteella! Eipä minulla ole itseasiassa muuta kerrottavaa.. Paitsi että syömiset olivat hetken aikaa todella hyvin. Eilen sain hirveän ahmimiskohtauksen ja vihaan itseäni niin paljon sen takia. M I K S I ?  Koska olen epäonnistuja ja heikkopaska. Siksi lähden kohta lenkille kiduttamaan itseni. Olen todellakin ansainnut sen. Toivottavasti teillä menee paremmin, en ymmärrä miksi olen tällainen idiootti. Väsyttää ja ahdistaa kaikki. Ikävä ihmisiä, esim A;ta. Ehkä näen hänet kohta, uskalsin jopa ottaa yhteyttä! Nyt pitää vain toivoa parasta. Itken silmät päästäni joka kerta kun alan kunnolla miettiä niitä ns. "miedän" hetkiä jota en saa enää koskaan takaisin. Kaksi vuotta meni liian nopeasti. Niin tämä kesäkin, sehän on kohta ohi? Pelottavaa, en halua takaisin kouluun. Kohta on taas pimeä ja kylmä talvi, tälläkertaa ilman A;ta. Ei ketään joka piristäisi päivääsi yhdellä lausella tai katseella, tai ketään joka istuisi vierelläsi koko bussi matkan aivan hiljaa mutta silti ymmärtäväisenä. Ja asia jota tulee eniten ikävä, se yksi tietty ilme. Fuck this.

Tired and lonely still we stand
On a road to nowhere
Trapped in a world of endless days,
My engine's stalling
Body and mind are breaking down
On a road to nowhere
Destiny silent, hear no sound
As I wait forever

Farewell, I'll miss you
I'm sick of these goodbyes
'Cause it tore us apart right from the start
I miss you