Failure

Syömiset päin helvettiä. Mikä mua vaivaa? Kamala stressi, juhannus ei sujunut selvinpäin. Ja se johti moneen asiaan. Ällöttävää, sisälläni saattaa kasvaa joku. Joku pieni ja viaton, samanlainen kuin pikkusiskoni. Vihaan itseäni (ei mitään uutta, eihän?), mitä ihmettä päässäni liikkui? Ei varmasti mikään, ei sekään mitään uutta ole. Ahdistaa, en pysty miettimään mitään muuta ja joka kerta tulee sama oksennusreflexi. Haluaisin sen pois minusta mutta en tiedä enää miten, en edes tiedä kasvaako joku siellä. Tuntuu vain siltä.

Ehkä jätän asian tuohon vähäksi aikaa ja kirjoitan jostain muusta? En jaksa enää.

Kohta lähden taas aamulenkille, hyvää terapiaa! 

Väsyttää ihan (suoraansanoen) vitusti. Kohta on konfirmaatio ja pelkään miltä näytän mekossani, koska olen ollut hirveän laiska paska enkä tehnyt asialle mitään. Mikä mua oikeesti vaivaa? Ennen kaikki sujui noin vain. Olin syömättä 3päivää ja seuraavat kuukaudet kului ruisleivillä ja teellä, nyt asiat on ihan toisin. Ahdistaa sekin. Tänäänkin syönyt ihan sikana kaikkea turhaa. Heti kun tulin kotiin kaverilta päässä naksahti ja löysin itseni taas ahmimassa, mistä seurasi oksentelua josta puolestaan seurasi "olenheikkopaskaenkäosaatehdämitäänoiken" fiilikset. Kaikki on mustaa, mikään ei ole koskaan hyvin vaikka voisi joskus olettaa niin. Ei, mikään ei koskaan riitä. Ei ikinä. Ei siinä vielä kaikki, minulta vietiin vaaka ja ruokavaaka. Itkin niitä huoneessani sitten puoli päivää. Ei auta enää mikään. Haluisin olla pieni, epäonnistun ja minusta tulee tosi iso. Ei, miksi ajattelen noin? Haluan asiat kuntoon, ennenkun on ihan liian myöhäistä. Haluan olla pieni, siro ja kaunis.

"Do you feel cold and lost in desperation
  you build up all the failiures all you've known
  remember all the sadness and frustration
  and let it go

  Let it go"