Ahdistaa. Huomaan että olen istunut monta tuntia ainoastaan miettimässä asioita.
En edes ymmärrä miksi vielä istun täällä? Kukaan ei jäisi kaipaamaan vaikka kävelisin tieheni ikuisesti. Kuulostaapa teiniltä.. Mutten yksinkertaisesti jaksa itseäni ja löllö-reisiäni. Tekee mieli oksentaa, mutten ole vielä syönyt mitään. Miksi olen näin avuton? En saa pidettyä kiinni edes Hänestä, jota rakastan niin sietämättömästi (en puhu jumalasta, näin selvennykseksi)
Apua. Kohta kaikki heräävät syömään aamupalaa. Onneksi menen nukkumaan ja herään vasta illalla. Sillä tavalla ainakin säästyn turhilta kaloreilta, mikä parantaa päivää huomattavasti. Miksiköhän? Obsession.
"All I do is push you far away from me."
 |
| aw ♥ |
Tiedän niin ton, kun huomaa istuneensa tuntitolkulla vain miettimässä kaikkea, ja sitten vielä jos ei ole päässyt asioista yli eikä ympäri.
VastaaPoistaMutta mitä ikinä tapahtuukin, älä menetä uskoas ja toivoas, koska asioilla on tapana järjestyä.. Tsemppiä ja oikein iso halaus <3 !
Tajusin julkaista kommenttisi vasta nyt, 234kuukautta sen jälkeen, mutta kiitos siitä, se paransi päivääni ihan kamalasti <3
VastaaPoista