Istun ulkona, kahvi kädessä ja tupakka toisessa. Täällä on kylmä, mietin hiljaa ja otan huikan mukista ja vedän kevyeet savut päälle. Rauhallista, tyyntä, kaunista, valoisan hämärää..
Tupakan savu leijuu hitaasti ympäriinsä ja kahvini höyryää houkuttelevasti. Silmäni jäävät tuijottamaan mustaa nestettä mukissani. "Onko tämä sittenkin liikaa?" mietin kuiskaten. Mieleeni hiipii miljoona asiaa samaan aikaan ja ahdistun. Tunnen, että haluan itkeä. Tiedän etten pysty.
Tunnen itseni yksinäiseksi. Mutten kuitenkaan haluaisi seuraa. Todellisuus tuntuu liian todelliseslta joten päätän vetää itseni takaisin epätodellisuuteen. Saan ne niellettyä ilman vettä.
Kohta olen taas turvassa, omassa pienessä maailmassani. Havahdun kuitenkin siihen että minun on vieläkin vaikea hengittää. Sekin ahdistaa ja puristava tunne vain kasvaa.
Eikö mikään enää auta?
Minua vituttaa kaikki. Eniten itseni. Päätän että tänään kaikki menee toisin. Tiedän kuitenkin että valehtelen. Itsepetos on se helpoin, eikös?
Taas olen antanut itselleni periksi. Olen leikkinyt normaalia, vaikkei minun pitäisi. Olen turha. Ei minun tarvitse syödä koska minä en tarvitse ruokaa. Pärjään hienosti ilman. Hauskaa, koska en ole edes lihonut. Tai niin väittävät numerot.. Silmät kyllä näkevät todellisuuden. Minun pitää alkaa ottamaan itseäni taas niskasta kiinni. Lenkille, lihasharjotukset, paasto ja sitä rataa.
"Laiha, kaunis ja siro"
Kohta on kaiken lisäksi joulu! Joulussa on ainoastaan yksi hyvä asia, ja se on että pääsen ostamaan rakkaille, ihanille ihmisille lahjoja. Ei minulla kyllä ole varaa.. Mutta ehkä saan kortit tehdyksi. Toivottavasti. En ole mikään kunnon jouluihminen muutenkaan, esim. koristeet ovat minusta aika turhia.. Olen kamala?
Minulla on pitkään ollut hirveä matkakuume päällä! Haluan erityisesti matkustaa New Yorkiin, koska se on niin iso paikka täynnä täysin vieraita ihmisiä. Saisin olla rauhassa, tai no jos voisin, ottaisin parhaan kaverini mukaan. Ja ehkä poikaystävänikin. Sitten olisi myös joku lämmin ihana paikka, Espanja kenties? Portugali? En tiedä, ja ehkä mietinkin ihan turhaan, eihän minulla koskaan ole mihinkään varaa.
"You try to understand what's inside of me
This misery, what is wrong with me
You try to understand what is on my mind
It's always you, you and me combined
I think it's hard to stay awake
You pull me up
I am way to scarred"
