Hukun ajatuksiin

Ahdistaa. Huomaan että olen istunut monta tuntia ainoastaan miettimässä asioita.

Esimerkiksi sitä että elämä todellakin on epäreilua ja että olen tajuttoman väsynyt itseeni.

En edes ymmärrä miksi vielä istun täällä? Kukaan ei jäisi kaipaamaan vaikka kävelisin tieheni ikuisesti. Kuulostaapa teiniltä.. Mutten yksinkertaisesti jaksa itseäni ja löllö-reisiäni. Tekee mieli oksentaa, mutten ole vielä syönyt mitään. Miksi olen näin avuton? En saa pidettyä kiinni edes Hänestä, jota rakastan niin sietämättömästi (en puhu jumalasta, näin selvennykseksi)

Apua. Kohta kaikki heräävät syömään aamupalaa. Onneksi menen nukkumaan ja herään vasta illalla. Sillä tavalla ainakin säästyn turhilta kaloreilta, mikä parantaa päivää huomattavasti. Miksiköhän? Obsession.

Nytten lähden savukkeelle ja nukkumaan, öitä teille.

"All I do is push you far away from me."

aw ♥

This routine's killing me

"I feel as if I'm running
Back to where I started
That's what's wrong with me
And I say nothing
Is everything okay?
There's something wrong with me

Never enough, never enough
Life will knock me down "

Täällä ollaan taas, takaisin samassa kidutuskierteessä.

Mutta en voi sille mitään. En anna itseni hävitä enää. Haluan tuntea luuni yhä paremmin ja näyttää kauniilta.

Paitsi että en ole tarpeeksi vahva toteuttamaan sitä, olen heikko.

Ei, tästä päivästä lähtien aion onnistua, ilman ainuttakaan poikkeusta.

Haluan kerrankin voittaa jossain  missä tiedän että minulla on mahdollisuus pärjätä.

"And now I try hard to make it
I just want to make you proud"

-

- Mandariini